Luksusnarina

Heippa pitkästä aikaa! Täällä on pitänyt kiirettä ja blogi on jäänyt vähemmälle. Tammikuuhun on mahtunut uuden rakkaan harrastuksen lisäksi treffejä murun kanssa, ylityöviikonloppu, töidenhakua, työhaastatteluja, silmien laserleikkausta, synttäreitä, tupareita ja uusia tuttavuuksia. Hirmuisen paljon kaikkea, priorisointi ja ajanhallintataidot ovat siis olleet käytössä. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa täällä, sillä luin aamusta Maaret Kallion hyvän kirjoituksen luksusnarinasta: Luksusnarina on merkki unohdetusta hyvinvoinnista – Tavallinen arkipäivä on jo osa suurta unelmaa, jonka harva tässä maailmassa saavuttaa. Tämä teksti osui ja upposi.

Tiedostan olevani erittäin onnekas pystyäkseni elämään nykyistä elämääni turvallisessa Suomessa, omassa kodissa, jonka saan jakaa muruni kanssa. Ympärilläni on paljon välittäviä ihmisiä ja koen oloni turvalliseksi. Minulla on myös etuoikeus tehdä erilaisia valintoja elämässäni esimerkiksi koulujen ja töiden suhteen. Minulla on pikemminkin ongelma runsauden kanssa, eikä vaihtoehtojen puutteiden parissa. Omistan jääkaapin, kaapeissani on aina ruokaa, enkä ikinä joudu ruuan puutteen vuoksi menemään nälkäisenä nukkumaan. Pystyn tekemään valintoja oma hyvinvointi edellä, arkeni on tasaista, rauhallista ja turvallista. 

Luksusnarina
IMG_0921.JPG

Olen matkustellut suhteellisen paljon: viettänyt 6kk Kaakkois-Aasiassa reppu selässä kierrellen ympäriinsä ja asunut Barbadoksella toiset puoli vuotta, joka luokitellaan kehitysmaaksi. Erityisesti nämä kaksi reissua ovat olleet äärimmäisen opettavaisia ja silmiä avaavia. Jo Kaakkois-Aasian reissun jälkeen minua turhautti ikuinen narina junista ja niiden myöhästelystä. Aasiassa bussi lähti toisinaan liikkeelle vasta silloin kun se oli täysi ja muistankin viettäneeni yhden kokonaisen päivän bussiasemalla odotellen, että bussi täyttyisi. En aistinut siellä minkäänlaista valitusta kenenkään suunnasta, toki kukaan meistä ei ollut varmastikaan matkalla töihin. Matka paikasta A paikkaan B oli suunniteltu yhden päivän ottavaksi. Siirtyminen kestikin kolme kokonaista päivää, sillä tauot, huonokuntoiset tiet ja sementtisäkin lastaaminen bussiin ja purkaminen pakallisen pihaan veivät aikaa.  Barbadoksella taas et ikinä tiennyt, missä aineissa kuljettaja oli ja välillä sitä kirjaimellisesti pelkäsi henkensä edestä bussin kyydissä. Silloin tuli päätettyä, että en ikinä valittaisi suomessa junien, bussien tai ratikoiden myöhästelystä tai tökkimisestä. Ainakaan kuskimme eivät olisi niin sekaisin ja oman henkensä edestä ei tarvitsisi pelätä! 

Luksusnarina
Luksusnarina
Luksusnarina
Luksusnarina

Yksi ikuinen valituksen aiheemme on sää. Ymmärrän, että se on meille suomalaisille helppo tapa aukaista keskustelu, mutta en suostu enää siihen, että sää pilaisi päiväni. Aasiassa muutamat tulvat kokeneena voin todeta, että meidän säät on ihan kivoja. Barbadoksen sadekausi taas oli poikkeuksellisen kuiva ja kuuma ja kun kuumuus söi voimia, tajusi entistä voimakkaammin meidän neljän vuodenajan rikkauden. Joskus pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle, ainakin minun piti. Sillä tiedän sydämeni pohjasta, että ilman erityisesti näitä kahta matkaa en osaisi arvostaa Suomen tarjoamia olosuhteita näin paljon. 

Barbadoksella tai Kaakkois-Aasiassa en kokenut oloani turvalliseksi. Barbadoksella en muutamaa kertaa lukuun ottamatta uskaltanut lähteä yksin kaupungille saati rannalle. Kun kuulee siitä, kuinka poliisi lähestyy vaihto-oppilas tyttöjä kotimatkalla virkapuvussa, mutta ei virka-asialla, ymmärtää, että on turvallisempaa kulkea kaksin kuin yksin. Matkat avasivat myös silmät Suomen turvallisuudelle: minä voin kulkea yksin kaupungilla, mennä yksin kaupoille tai jopa rannalle! Minä tiedä, että ohi kulkeva poliisi on täällä suojellakseni minua ja takaamassa minun turvallisuuttani, ei päinvastoin. 

Luksusnarina
Luksusnarina

Silti toisinaan tulee naristua aivan turhista asioista, syyllistyttyä luksusnarinaan. Maaret Kallio kysyy tekstissään, että meneekö meillä helvetin hyvin vai helvetin huonosti? Jäin pohtimaan asiaa. Sanoisin, että meillä menee aivan helvetin hyvin, jos murheemme koskevat ikuisia raakoja tomaatteja ruokakaupassa tai myöhästeleviä junia. Mutta aivan helvetin huonosti, mikäli emme tajua etuoikeuttamme ja sitä, kuinka hyvin meillä asiat oikeasti on! Minä olen oikeasti iloinen, että lumien sulattua alta paljastuu ainoastaan ne keräämättä jääneet koirankakat ja tämä on kevään marinan aihe nro. 1. Ihan oikeasti, meillä menee aivan helvetin hyvin!

Meillä menee jopa niin hyvin, että mikäli jokin asia ei enää palvele meitä, tuo meille mielihyvää tai tue meidän hyvinvointiamme, voimme vaikuttaa asiaan. Meillä on mahdollisuus unelmoida, tehdä suunnitelmia unelmien toteuttamiseksi ja jopa toteuttaa unelmiamme. Koen, että se on myös tavallaan meidän velvollisuus: muokata omasta elämästä itselle mieluisaa, omasta arjesta sitä itselle mielekkäintä arkea. Velvollisuus siksi, koska meillä on siihen mahdollisuus ja koska maailmassa on kurjuutta ja negatiivisuutta aivan liikaa. Niinpä haastan sinut pohtimaan omia luksusnarinoitasi, kyseenalaistamaan niitä ja jopa jättämään nämä narinat väliin. Narinan hetkellä narinan sijaan suosittelen pohtimaan asioita, joista olet kiitollinen juuri nyt. Meillä kaikilla on paljon, mistä olla kiitollinen. Itse kirjasin tuohon alle kymmenen kohtaa, joista olen tällä hetkellä erittäin kiitollinen. Olisin voinut jatkaa listaa vielä vaikka kuinka kauan, minulla todella on paljon mistä olla kiitollinen!

1. Yhteiset treenit murun ja kavereiden kanssa tänään
2. Lämmitystä vaille valmis lounas jääkaapissa
3. Mahdollisuus pysähtyä oman hyvinvoinnin äärelle
4. Isoäidin kutomat villasukat jaloissa lämmittämässä
5. Päiväkävely rauhallisesti metsässä
6. Raikas ilma vasten kasvoja
7. Silmälasiton elämä, tuulen tunne silmissä
8. Lauantaina odottava ystävän tapaaminen, ystävät <3
9. Nurkan takana odottavat uudet haasteet
10. Kannustus ja tuki esimieheltä uusiin haasteisiin
 

Luksusnarinatonta päivää minulle ja sinulle!

-Emilia