Maailma pelastetaan yksi unelma kerrallaan

Minä uskon, että unelmia toteuttamalla tämä maailma muuttuu paremmaksi paikaksi olla ja elää, ihmiset tulevat onnellisemmaksi. Miksi olen niin vakuuttunut tästä uskomuksestani?

Olin pitkään se, joka aidosti sydämen pohjasta oli iloinen ja onnellinen muiden saavutuksista ja unelmien toteuttamisesta. Toteutin samaan aikaan itse omia unelmiani yksi toisensa jälkeen: surffausta, opiskelua, matkustelua, elämästä nauttimista, itseni ylittämistä. 

Jossain vaiheessa huomasin, että tätä iloa ja onnea toisten saavutuksista ja unelmien toteutumisesta rupesi varjostamaan kateus. En missään nimessä halunnut ottaa tätä onnea ja iloa pois ystäviltäni ja läheisiltäni, kateus ei siis ollut sellaista kateutta. Mutta näiden iloisten ja onnellisten hetkien aikana jostain taka-alalta tuli piru  olkapäälle huutelemaan: "Emilia, sinä epäonnistuit ja sinusta ei ikinä tule mitään! Toi toinen on saavuttanut kaiken tuon kauhean helpolla, sinulla on huono onni ja et ikinä tule saavuttamaan asioita joista haaveilet, ei sinusta ole ratkomaan haasteita ja tekemään jotain merkityksellistä. Olet häviäjäjä, luuseri."

Unelmat

Aivan täysin uusi tuttavuus tämä pirulainen minulle. Tämä uusi kaveri ei ollut kiva kaveri, en ollut siitä mitenkään ylpeä. En halunnut myöntää koko asiaa itselleni, saati sitten jollekin toiselle! Mutta kunnon myrkyttäjä tämä kaveri kyllä osasi olla.

Tämä pirulainen tuli oikeastaan ensimmäisen kerran kunnolla tutuksi kun tulimme poikaystäväni kanssa vaihdosta takaisin suomeen alkuvuodesta 2016. Poikaystäväni sai minua ennen työpaikan, sellaisen josta itse vain haaveilin. Hain aktiivisesti töitä, mutta mistään ei vain kuulunt mitään. Poikaystäväni tullessa töistä kotiin, hän usein kertoi kuinka oli ollut kiireinen koko päivän, kun oli ollut niin paljon kokouksia ja koulutuksia. Kuinka hän oppi uusia, haastavia ja mielenkiintoisia asioita päivittäin. Hänen päivänsä kuulostivat siis siltä unelmalta, josta minä olin haaveillut jo jonkin aikaa! Tällöin kateus nosti urakalla päätään ja sai minut vihaiseksi ja meille täysin turhia riitoja aikaiseksi.

Onneksi kuitenkin rohkenin aika pian myöntämään itselleni mistä oli kyse. Aikani asiaa nieleskeltyä, myönsin asian myös murulleni. Tiesin kateuden olevan tyhmä ja turha tunne, eihän muruni onni ollut missään nimessä minulta pois! Ei hän ollut vienyt minulta mitään, pikemminkin tuonut vakautta taloudelliseen tilanteeseemme. 

Jossain vaiheessa tajusin, että tämä minun kateuteni siemen oli lähtenyt itämään siinä vaiheessa, kun koin, että muut toteuttavat niiden unelmia ja minä en. Jos en olisi tunnistanut tätä ja jäänyt elämään siihen valheeseen, että minusta ei ole mihinkään ja haudannut unelmani täysin, olisin katkeroitunut todella pahasti. Uskon, että minusta olisi tullut inhottava, ilkeä, nipottava, katkera nuori nainen hyvinkin äkkiä.

Unelmat

Minun katkeruuteni ja kiukkuni ei olisi tehnyt tästä maailmasta parempaa paikkaa, päinvastoin. Sen sijaan se onnen ja ilon määrä, mitä koen omia unelmia toteuttaessani, tekee tästä maailmasta varmasti paremman paikan! Ja sen vuoksi uskallankin väittää, että maailma pelastetaan yksi unelma kerrallaan. Tervetuloa talkoisiin!

Aurinkoa päivääsi ja unelmia viikkoosi,

Emilia

PS. Vierailet juuri minun unelmassani: omilla sivuillani, joissa pääsen kirjoittamaan blogia omasta kasvustani ja ajatuksistani. Näitä sivuja on hauduteltu ja kypsytelty jo vuoden verran, mutta vieläkään ei ole valmista. Silti juuri nyt on oikea hetki ottaa se pelottavin askel ja julkaista nämä. Täydellisen keskeneräinen oma sivuni <3