Luksusnarina

Heippa pitkästä aikaa! Täällä on pitänyt kiirettä ja blogi on jäänyt vähemmälle. Tammikuuhun on mahtunut uuden rakkaan harrastuksen lisäksi treffejä murun kanssa, ylityöviikonloppu, töidenhakua, työhaastatteluja, silmien laserleikkausta, synttäreitä, tupareita ja uusia tuttavuuksia. Hirmuisen paljon kaikkea, priorisointi ja ajanhallintataidot ovat siis olleet käytössä. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa täällä, sillä luin aamusta Maaret Kallion hyvän kirjoituksen luksusnarinasta: Luksusnarina on merkki unohdetusta hyvinvoinnista – Tavallinen arkipäivä on jo osa suurta unelmaa, jonka harva tässä maailmassa saavuttaa. Tämä teksti osui ja upposi.

Tiedostan olevani erittäin onnekas pystyäkseni elämään nykyistä elämääni turvallisessa Suomessa, omassa kodissa, jonka saan jakaa muruni kanssa. Ympärilläni on paljon välittäviä ihmisiä ja koen oloni turvalliseksi. Minulla on myös etuoikeus tehdä erilaisia valintoja elämässäni esimerkiksi koulujen ja töiden suhteen. Minulla on pikemminkin ongelma runsauden kanssa, eikä vaihtoehtojen puutteiden parissa. Omistan jääkaapin, kaapeissani on aina ruokaa, enkä ikinä joudu ruuan puutteen vuoksi menemään nälkäisenä nukkumaan. Pystyn tekemään valintoja oma hyvinvointi edellä, arkeni on tasaista, rauhallista ja turvallista. 

Luksusnarina
IMG_0921.JPG

Olen matkustellut suhteellisen paljon: viettänyt 6kk Kaakkois-Aasiassa reppu selässä kierrellen ympäriinsä ja asunut Barbadoksella toiset puoli vuotta, joka luokitellaan kehitysmaaksi. Erityisesti nämä kaksi reissua ovat olleet äärimmäisen opettavaisia ja silmiä avaavia. Jo Kaakkois-Aasian reissun jälkeen minua turhautti ikuinen narina junista ja niiden myöhästelystä. Aasiassa bussi lähti toisinaan liikkeelle vasta silloin kun se oli täysi ja muistankin viettäneeni yhden kokonaisen päivän bussiasemalla odotellen, että bussi täyttyisi. En aistinut siellä minkäänlaista valitusta kenenkään suunnasta, toki kukaan meistä ei ollut varmastikaan matkalla töihin. Matka paikasta A paikkaan B oli suunniteltu yhden päivän ottavaksi. Siirtyminen kestikin kolme kokonaista päivää, sillä tauot, huonokuntoiset tiet ja sementtisäkin lastaaminen bussiin ja purkaminen pakallisen pihaan veivät aikaa.  Barbadoksella taas et ikinä tiennyt, missä aineissa kuljettaja oli ja välillä sitä kirjaimellisesti pelkäsi henkensä edestä bussin kyydissä. Silloin tuli päätettyä, että en ikinä valittaisi suomessa junien, bussien tai ratikoiden myöhästelystä tai tökkimisestä. Ainakaan kuskimme eivät olisi niin sekaisin ja oman henkensä edestä ei tarvitsisi pelätä! 

Luksusnarina
Luksusnarina
Luksusnarina
Luksusnarina

Yksi ikuinen valituksen aiheemme on sää. Ymmärrän, että se on meille suomalaisille helppo tapa aukaista keskustelu, mutta en suostu enää siihen, että sää pilaisi päiväni. Aasiassa muutamat tulvat kokeneena voin todeta, että meidän säät on ihan kivoja. Barbadoksen sadekausi taas oli poikkeuksellisen kuiva ja kuuma ja kun kuumuus söi voimia, tajusi entistä voimakkaammin meidän neljän vuodenajan rikkauden. Joskus pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle, ainakin minun piti. Sillä tiedän sydämeni pohjasta, että ilman erityisesti näitä kahta matkaa en osaisi arvostaa Suomen tarjoamia olosuhteita näin paljon. 

Barbadoksella tai Kaakkois-Aasiassa en kokenut oloani turvalliseksi. Barbadoksella en muutamaa kertaa lukuun ottamatta uskaltanut lähteä yksin kaupungille saati rannalle. Kun kuulee siitä, kuinka poliisi lähestyy vaihto-oppilas tyttöjä kotimatkalla virkapuvussa, mutta ei virka-asialla, ymmärtää, että on turvallisempaa kulkea kaksin kuin yksin. Matkat avasivat myös silmät Suomen turvallisuudelle: minä voin kulkea yksin kaupungilla, mennä yksin kaupoille tai jopa rannalle! Minä tiedä, että ohi kulkeva poliisi on täällä suojellakseni minua ja takaamassa minun turvallisuuttani, ei päinvastoin. 

Luksusnarina
Luksusnarina

Silti toisinaan tulee naristua aivan turhista asioista, syyllistyttyä luksusnarinaan. Maaret Kallio kysyy tekstissään, että meneekö meillä helvetin hyvin vai helvetin huonosti? Jäin pohtimaan asiaa. Sanoisin, että meillä menee aivan helvetin hyvin, jos murheemme koskevat ikuisia raakoja tomaatteja ruokakaupassa tai myöhästeleviä junia. Mutta aivan helvetin huonosti, mikäli emme tajua etuoikeuttamme ja sitä, kuinka hyvin meillä asiat oikeasti on! Minä olen oikeasti iloinen, että lumien sulattua alta paljastuu ainoastaan ne keräämättä jääneet koirankakat ja tämä on kevään marinan aihe nro. 1. Ihan oikeasti, meillä menee aivan helvetin hyvin!

Meillä menee jopa niin hyvin, että mikäli jokin asia ei enää palvele meitä, tuo meille mielihyvää tai tue meidän hyvinvointiamme, voimme vaikuttaa asiaan. Meillä on mahdollisuus unelmoida, tehdä suunnitelmia unelmien toteuttamiseksi ja jopa toteuttaa unelmiamme. Koen, että se on myös tavallaan meidän velvollisuus: muokata omasta elämästä itselle mieluisaa, omasta arjesta sitä itselle mielekkäintä arkea. Velvollisuus siksi, koska meillä on siihen mahdollisuus ja koska maailmassa on kurjuutta ja negatiivisuutta aivan liikaa. Niinpä haastan sinut pohtimaan omia luksusnarinoitasi, kyseenalaistamaan niitä ja jopa jättämään nämä narinat väliin. Narinan hetkellä narinan sijaan suosittelen pohtimaan asioita, joista olet kiitollinen juuri nyt. Meillä kaikilla on paljon, mistä olla kiitollinen. Itse kirjasin tuohon alle kymmenen kohtaa, joista olen tällä hetkellä erittäin kiitollinen. Olisin voinut jatkaa listaa vielä vaikka kuinka kauan, minulla todella on paljon mistä olla kiitollinen!

1. Yhteiset treenit murun ja kavereiden kanssa tänään
2. Lämmitystä vaille valmis lounas jääkaapissa
3. Mahdollisuus pysähtyä oman hyvinvoinnin äärelle
4. Isoäidin kutomat villasukat jaloissa lämmittämässä
5. Päiväkävely rauhallisesti metsässä
6. Raikas ilma vasten kasvoja
7. Silmälasiton elämä, tuulen tunne silmissä
8. Lauantaina odottava ystävän tapaaminen, ystävät <3
9. Nurkan takana odottavat uudet haasteet
10. Kannustus ja tuki esimieheltä uusiin haasteisiin
 

Luksusnarinatonta päivää minulle ja sinulle!

-Emilia

 

Rikas vuosi 2018

Niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin, olen useampana vuonna tehnyt uudenvuodenlupauksia. Yleensä ne on ollut unelmien toteuttamiseen liittyviä, konkreettisia asioita. Viime vuonna se oli hiukan laajempi lupaus hyvinvoivasta minästä. Tänä vuonna alitajuntani nosti vuoden teemaksi Rikas Vuosi. Tämä tuntui ja kuulosti hyvältä, joten en lähtenyt asiaa sen enempää kyseenalaistamaan tai miettimään muuta lupausta, sen sijaan lähdin miettimään, mitä se rikkaus minulle oikeasti on. Rahaa vai sisältääkö se jotain muutakin? Olen oppinut, että unelmoida pitää niin isosti, että ne unelmat pelottavat, ja osa unelmistani todellakin pelottvat ja tuntuvat mahdottomilta! Uskon kuitenkin myös siihen, että kun ne kirjaa tarkasti ylös, alitajunta ohjaa meitä automaattisesti valinnoissamme kohti unelmiamme, tavoitteitamme. 

Rikas vuosi 2018

Rikas rakkaudessa. Vuosi 2018 on minulle rakkaudellisesti rikas. Minun ja muruni rakkaus syvenee entisestään, se muuttuu entistäkin arvokkaammaksi ja ainutlaatuisemmaksi. Lisäksi vuonna 2018 saan kokea rakkautta ympärilläni olevia, uusia ja vanhoja ystäviä kohtaan. Koen rikasta rakkautta isoa perhettäni sekä sukuani kohtaan ja meidän tiivis yhteisö pysyy kannustavana ja tukevana. Rikas rakkaus vuonna 2018 tapahtuu helposti ja vaivattomasti.

Rikas vuosi 2018

Taloudellisesti rikas. Vuosi 2018 on minulle taloudellisesti eli rahallisesti rikas vuosi. Lyhennämme asuntolainaa reilusti, matkustelemme, sisustamme kotia, laitamme pihaa ja syömme terveellisesti sekä ostamme kukkia pöydälle. Vuoden 2018 aikana säästöni nousevat 10 000€:lla. Vuonna 2018 tulotasoni nousee helposti ja vaivattomasti, tulonlähteitä on useampia. Taloudellinen rikastuminen tapahtuu helposti ja vaivattomasti, hyvinvointiani tukien. 

Rikas vuosi 2018

Hyvinvoinnin rikastuminen. Vuonna 2018 hyvinvointini rikastuu ja voin hyvin monella eri tavalla. Hoidan hyvinvointiani monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti mm. urheillen, rauhoittuen, ravitsevaa ravintoa nauttien, ulkoillen, hieronnoissa, kasvohoidoissa ja itseäni hellien. Voin vuonna 2018 rikkaasti hyvin kaikilla elämän osa-alueilla ja se tulee tapahtumaan helposti ja vaivattomasti.

Rikas vuosi 2018

Tietorikas. Vuonna 2018 opin paljon uutta ja tulen tiedollisesti rikkaammaksi. Uudessa työssäni opin jatkuvasti, lukeminen tuo minulle lisää tietoutta, keskustelut avartavat katsettani ja kirjoittaminen kokoaa ajatuksia. Opin lisää mm. rekrytoimisesta ja sen eri osa-alueista, sijoittamisesta ja osakkeista, kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista: fyysisestä ja henkisestä. Oppiminen ja tiedon lisääntyminen tapahtuu helposti ja vaivattomasti.

Rikas vuosi 2018

Irtipäästäminen. Jotta kaikelle rikkaudelle on elämässäni tilaa, osaan vuonna 2018 luopua kaikesta turhasta: asioista, esineistä ja ihmisistä, jotka ovat enemmän taakka ja painolasti kun siunaus. Taakka harteillani on kevyt, sillä tunnistan ja tiedän, mistä asioista minun tulee luopua ja päästää irti. Irtipäästäminen tapahtuu helposti ja vaivattomasti, hyvinvointiani tukien. 

Tämä ei näin auki kirjoitettuna kuulostaa semmoiselta perinteiseltä uudenvuodenlupaukselta, mutta se kuulostaa hyvältä minulle itselleni. Uudenvuodenlupauksen sijaan voisin puhua myös vuoden 2018 tavoitteista tai suunnitelmasta. Tämä tapa kirjoittaa lupauksia / tavoitteita / suunnitelmia auki on tullut opiskellessani Life Coachiksi. Siellä opettelimme kirjoittamaan tavoitteita preesenssissä ja myönteisessä muodossa, niin kuin eläisimme jo sitä ja sana ei unohdettiin teksteistä kokonaan. Sen vuoksi teksti saattaa kuulostaa ensilukaisulta hassulta, mutta itse tykkään kirjoittaa ja ajatella juuri noin, koska silloin se asia konkretisoituu myös itselle. Eläydyn ja kuvittelen itseni kyseiseen tilanteeseen, mietin miltä se minusta tuntuu. Tuleeko tämä puhtaasti omasta sydämestäni, vaiko ulkopuolelta, sillä vain omasta sydämestä lähteviin asioihin koen aitoa motivaatiota, jolloin kyseiset tavoitteet toteutuvat lähes itsestään. Tavoitteet on myös selkeät silloin kun kirjoitan mitä haluan, sillä jos listaisin, mitä en halua, olisin aivan yhtä hukassa kuin ilman listaustakin. 

Toistan useamman kerran sitä, että lupaukseni toteutuisi helposti ja vaivattomasti, hyvinvointiani tukien. Olen todellakin valmis tekemään töitä tavoitteitteni eteen, mutta esimerkiksi 10 000€ toivon tulevan muualta, kun onnettomuudesta maksetusta tapaturmavakuutuksen korvauksesta. Haluan pitää elämässä positiivisen vireen, ei siis mitään hampaiden kiristystä, onnellisuuden ja terveyden romukoppaan heittämistä näiden lupausten saavuttamiseksi.

Suosittelen kirjoittamaan itselle, mitä toivoo elämältään vuoden päähän: minkälaista elämää elän vuoden päästä. Kun tavoite on selvillä, on suunnitelma sen saavuttamiseksi jo puoliksi valmiina ;)

-Emilia

 

Vuosi 2017: Hyvinvoiva minä

Viimeksi kirjoitin, mitä vuoden takainen uudenvuodenlupaukseni piti sisällään. Nyt on aika katsoa, miten lupauksissa pysyttiin vai rikottiinko ne jo heti alkujaan.

1. Hyvä ryhti. Päätteen edessä työskentely ja vähäinen liikunta oli tehnyt tehtävänsä ja kaipasin ryhtiini kohennusta. Käytännössä en tämän asian eteen tehnyt suuria alkuvuodesta. Päivätyötäni tein tosin paljon etänä ja kotona tuli venyteltyä ja jumppailtua työn lomassa enemmän. Mitään aktiivista harrastusta en kuitenkaan aloittanut. Kesällä minulla tuntui jonkin verran jäykkyyttä ja kipua selässä ja niinpä menin suositellulle kiropraktikolle. Harmikseni en kokenut saavani kiropraktikolta selkäkipuihini juurikaan apua, mutta ehkä se teki hyvää ryhdilleni? Kesä sisälsi myös kävelyitä metsässä ja vähäistä jumppailua kotona. Syksyn tullessa ei ollut enää mitään tekosyitä, miksi en asialle voisi tehdä jotain ihan konkreettista, sillä arki oli vakiintunutta ja olimme toipuneet kevään muutosta ja asettuneet kodiksi. Niinpä syksyllä aloitin pilateksen ja aikuisbaletin. Nämä kaksi ovat kunnon ryhdin kohentajia, pilateksen nimeen olen tosiaan vannonut jo yli kymmenen vuotta! Keho kaipasi kuitenkin myös rankempaa treeniä ja ilmoittauduin marraskuun alusta CrossFittiin. Näiden kolmen lajin kombo sai ainakin omaan silmään sen suurimman muutoksen aikaan ja ryhtini on nyt parempi, kuin vuosi sitten. Vaikka alkuun siis meinasi lupaus jäädä toteuttamatta, loppuvuodesta se kirittiin kasaan ;)

2. Urheilusta nauttiminen. Olen ollut kova piiskuri itselleni urheillessa ja tähän halusin muutoksen. Ei muuten mikään helppo homma! Usein tullessani baletista kotiin, turhautuneena kerroin murulleni, että en ole niin ja näin venyvä, en saa jalkaa tuohon asentoon ja tämä taivutuskin on ihan vajaa. Onnekseni muruni aina muistutti vaativuuden nurkkaan heittämisestä ja lempeyden esiin kaivamisesta. Sillä CrossFitissä näitä on todellakin tarvittu! Alkuun meinasi tulla paha mieli treenien jälkeen koska "taaskaan en tehnyt täysillä, vielä vähän olisin voinut itsestäni antaa, olin jälleen kerran hitaimpien joukossa". Onneksi olin jo harjoitellut vaativuuden poisheittämistä ja niinpä se lempeys oli helppo kaivaa esiin, jonka mukana tuli myös kannustavuus. "Ei vitsit, jaksoin juosta koko kierroksen, vaikka en ole juossut aikoihin! Nyt muuten menee punnerrukset paremmin, hyvä minä! Jes, hyvä Emilia, jaksat hienosti tehdä viimeiset vatsarutistukset, enää hetki niin rankin vaihe on ohi!" Todistetusti voin kertoa, että treenaamisen jälkeen on huomattavasti parempi fiilis jälkimmäisen puheen jälkeen ja voimat riittävät paljon pidemmälle! Suosittelen ;) Tämäkin lupaus siis pidetty, nautin urheilusta paljon enemmän sisäisen puheen muuttamisen myötä. 

Uudenvuodenlupaus

3. Luovuutta. Rakastan maalaamista, kun ei tarvitse katsoa kelloa ja voi vaan antaa mennä. Kaikki ihanat värit ja materiaalit edessä, tilaa hengittää ja olla luova. Tänä vuonna luovuus ei tosin ole lähtenyt sellaiseen kukkaan, kun olin ajatellut. Luovuus on kukoistanut lähinnä keittiössä ruokia kokkaillessa, terassia suunnitellessa ja seinien maaleja miettiessä ja maalausta toteuttaessa. En voi sanoa yrittäneeni panostaa tähän osa-alueeseen yhtä paljon kuin muihin ja siinä varmasti syy, että tämä lupaus ei toteutunut. Ilmoittauduin yhdelle luovalle maalausviikonlopulle, joka harmikseni kuitenkin peruttiin. Uudessa kodissa en ole vielä kertaakaan kaivanut maalaustarvikkeita edes esille. En siis todellakaan voi sanoa panostaneeni tähän oikeastaan laisinkaan, muuta kuin kauniin ajatuksen tasolla vuosi sitten.

4. Unelmatyö. Nykyinen päivätyöni ei ole se unelmieni työ ja en koe, että se tukisi hyvinvointiani. Niinpä ajattelin kaikessa rauhassa etsiä sitä minun unelmatyötäni ja katselin avoimia työpaikkoja aina aika-ajoin. En kuitenkaan missään vaiheessa panostanut työnhakuun 110%, jolloin tulos ei kai voi olla muuta kuin se, että unelmatyötä ei löytynyt. Kukaan kun ei sinua kotiovelta tule hakemaan ja yhteen laskettu hakemuksien lähettämisen määrä ei ole kovin suuri. Unelmatyötä on kyllä mietitty ja määritelty, vuoden aikana se on selkiytynyt, mitä minä oikeasti työltäni haluan. Mutta tämä on toinen lupaus, jota en tänä vuonna pitänyt, mutta joka varmasti tulee toteutumaan nyt jo heti alkuvuodesta! Sen olen päättänyt.

Vuosi sitten määritelty konkreettinen hyvinvoiva minä ei siis toteutunut täysin, jos tarkastelemme vain niitä kriteerejä. Kuitenkin voin tällä hetkellä paljon paremmin ja syy siihen löytyy, että olen työstänyt hyvinvoivaa paljon laajemmin, kuin vain noiden neljän osa-alueen kautta. Hyvinvointi kun on kokonaisuus, johon kaikki vaikuttaa. Ravinto, uni, liikunta, työ, vapaa-aika, harrastukset, omat ajatukset ja uskomukset. Suuri syy parempaan hyvinvointiin on ehdottomasti jo aikaisemmin kertomani uudet liikuntaharrastukset. Toinen suuresti vaikuttava asia on uni: päätimme muruni kanssa aloittaa kesäloman lopulla "unikoulun". Menimme sänkyyn lukemaan jo klo 20 ja aamulla kello herätti ensin klo 7. Pikkuhiljaa siirsimme aamuheräämistä aikaisemmaksi ja kuin itsestään rytmi kääntyi siihen, että illalla klo 20 oli jo sen verran väsynyt, että halusi kömpiä nukkumaan. Viikonloppuisin unimatti saapui ihan viimeistään klo 21.30 ja aamulla noustiin ilman kelloa viimeistään seitsemän pintaan. Unta tuli arkena huomattavasti enemmän, kun aikaisemmin ja viikonloppuisin oli ihanaa herätä aikaisin, kun oli koko päivä edessä! Tämä myös vaikutti mielialaani positiivisesti, unikoulu oli yksi parhaista asioista syksyn aikana. Lomalla rytmimme kärsi, mutta nyt täällä taas totutellaan kehoa tuohon syksyn ihanaan unirytmiin :) 

Unen ja liikunnan lisäksi ravinnolla on kohdallani ollut huomattava merkitys hyvinvointiin. Syksyllä putsasin ruokavaliotani oikein urakalla ja esimerkiksi sokeri, vehnä ja maitotuotteet jäivät kokonaan hyllylle. En huomannut mitään sen suurempaa muutosta omassa hyvinvoinnissani, kunnes vasta joululomalla kun herkuttelujen lomassa tuli nautittua myös näitä ruoka-aineita: olo ei todellakaan ollut hyvä! Nyt on jatkettu taas paremmilla valinnoilla ja sekä kroppa että mieli kiittää.

Valmennuksessa usein mietimme tavoitetta, kirkastamme ja konkretisoimme sitä. Kun tavoite on selkeänä ja kirkkaana mielessä, mietitään ne omat askelkuviot sitä kohti. Itse mietin hienosti tavoitteet ja unelmat, jotka haluan saavuttaa ja osan kirkastin erittäin selkeästi. Askelkuvioita en määrittänyt, mutta silti onnistuin toteuttamaan lupaukseni osittain. Syy lupauksen toteutumiseen oli sisäinen motivaatio: kukaan ei pakottanut minua tähän. tämä lähti puhtaasti minusta itsestäni, sai miettiä konkretiaa itseni kannalta ja juuri ne minulle sopivat teot. 

Mites siellä, pitikö vuoden 2017 uudenvuodenlupaus? 

-Emilia

Unelmien täyteistä Uutta Vuotta!

Täällä on nautittu joululomasta täysin rinnoin ja läppäri on unohdettu hyllylle koko loman ajaksi. Pyrin siis koko loman keskittymään vain olennaiseen: siihen juuri käsillä olevaan hetkeen ja rakkaimpiin ympärilläni <3

Viikonloppuna havahduin, että en ole oikein edes päivittänyt somea tai napsinut kuvia ja mietin, että minkäslainen blogin-pitäjä se muka sellainen on. Kaikilla muilla on somet täynnä ihanaakin ihanampia jouluisia kuvia ja katsauksia kuluneesta vuodesta. Mutta tajusin sitten, että sehän on juuri sellainen kun haluankin olla! Keskittyä käsillä olevaan hetkeen, nauttia rakkaimpien seurasta, osata jättää somea joskus hiukan vähemmälle ja palata sitten ilman huonoa omaatuntoa takaisin sorvin ääreen. Koska mikään some, läppäri tai blogi ei pysty korvaamaan minulle niitä kasvokkain vietettyjä hetkiä ja somea kerkeää päivittämään myös nyt loman jälkeen. 

Olin kyllä ajatellut, että olisin sunnuntaina käynyt läpi hiukan kulunutta vuotta, mutta koska pieni metsälenkkimme venyi reilu parituntiseksi, sillä kirjaimellisesti eksyimme lähimetsään, jäi tuo postaus nyt vielä odottelemaan. Käydään siis vuotta 2017 läpi nyt kuluvalla viikolla ja kurkataan vuoden 2018 suunnitelmiin ja unelmiin vasta ensi viikolla.

Olen tehnyt viimeisinä vuosina aina uudenvuodenlupauksen. Lupaukset ovat olleet lupauksia unelmien toteuttamisesta: kodin löytäminen (semmoisen, joka todella tuntuu kodilta), englanniksi opiskelu, surffauksen oppiminen ja life coachiksi opiskelu. Vuoden 2017 lupaukseni oli hyvinvoiva minä. Hiukan ehkä erilaisia lupauksia verrattuna niihin yleistettyihin: laihdutan, en juo laisinkaan alkoholia tai syö karkkia.

Muistan edelleen elävästi tilanteen kun minulle naurettiin tuosta surffauksen opettelusta, se ei kuulemma ollut kovin uskottava uudenvuodenlupaus ;) Olin ystäväni kanssa istumassa iltaa ja seurueessa oli muutamia henkilöitä, joita en ollut aikaisemmin tavannut. Kerroin tuolloin tammikuun ensimmäisinä päivinä, että tänä vuonna aion opetella surffaamaan ja nämä entuudestaan tuntemattomat eivät sitä uskoneet vaan vain naureskelivat. En silloin itsekkään vielä tiennyt milloin tai miten tämän uudenvuodenlupauksen toteutan ja täysipäiväisenä opiskelijana en meinannut uskaltaa itsekään uskoa tuohon lupaukseen. Mutta niin vain syksyn tullen lähdin Barbadokselle vaihtoon, jossa tuon lupauksen toteutin!

 

Vuosi 2017: Hyvinvoiva minä

 

Vuoden 2017 uudenvuodenlupaukseni oli siis hyvinvoiva minä. En kokenut vuoden 2016 lopussa olevani erityisen hyvinvoiva, joten halusin tähän asiaan muutoksen. Lähdin miettimään, mitä tämä lupaus hyvinvoivasta minästä tarkemmin määriteltynä tarkoittaa, mitä kaikkea se pitää sisällään. Hyvinvoiva minä kun on aika laaja käsite ja se tarkoittaa jokaiselle meille jotain omaa, henkilökohtaista. Se ei ole yksi konkreettinen asia niin kuin esimerkiksi tuo surffauksen opettelu. Vuosi sitten määrittelin ja konkretisoin lupausta seuraavasti:

1. Hyvä ryhti. Olen nyt vuoden verran työskennellyt päätteen edessä ja huomaan sen erityisesti ryhdissäni ja kipeytyneissä ja jäykissä hartioissani. Aikaisemmat työni ovat olleet liikkuvaisempia, sekä elämääni on muutenkin sisältynyt enemmän liikuntaa. Vuosi 2016 sisälsi päätteen edessä työskentelyn lisäksi asunnon rakentamista kodiksi, paljon opiskelua sekä ihmisenä kasvamista, mutta todella vähän liikuntaa. Niinpä lupaukseeni sisältyy vahvasti itsestäni huolen pitäminen myös liikunnallisessa mielessä, tavoitteena hyvän ryhdin palauttaminen! Olen vannonut pilateksen nimeen viimeisen kymmenen vuoden aikana ja vannon edelleen: uskon pilateksen olevan avainasemassa ryhdin palauttamiseen. Pilates siis takaisin kuvioihin säännöllisesti!

2. Urheilusta nauttiminen. Olen kova suorittamaan ja vaadin itseltäni paljon, välillä jopa aivan liikaa. Tämä liikaa vaatiminen ylettyy myös urheiluun: "olisin voinut treenata vielä vähän kovempaa.. miksi en tehnyt vielä yhtä sarjaa, vielä paria toistoa... laiska minä kun en pysynyt jumppatunnilla muiden mukana.. ei tuota nyt voi edes treeniksi laskea..". Näitä lauseita kuulen usein sanovani itselleni rankankin treenin jälkeen, mikä on aivan hullua! En ikinä edes ajattele kenestäkään muusta noin, saati sitten sanoisi. Miksi sitten puhun itselleni niin rumasti? Tämä on siis yksi lupaukseni itselleni: vähemmän ruoskaa, enemmän nauttimista! Lempeyttä, tyytyväisyyttä, hyvää oloa, kehuja, mutta myös itseni ylittämistä.  

3. Luovuutta. Luulin aina, että en osaa maalata. Halusin kyllä kovastikkin maalata, sisällä oli oikein palo! Mutta kun enhän minä osannut, koulussa kuvis ei ollut vahvin aineeni. LCF Life Coach opintojen aikana ihana Marie Mikkonen tuli kertomaan, että kaikki osaavat maalata ja olla luovia. Ja voi pojat, siitähän vasta riemu repesi! Luovuusvalmennuksen jälkeen olen maalaillut jonkin verran ja piirrellyt liiduilla ja samaa jatkan myös tänä vuonna, mutta toivottavasti runsaammissa määrin. Luovuus on tullut jäädäkseen, nyt täytyy vain antaa sille kaikki mahdollinen ravinto kasvaa ja kukkia.

4. Unelmatyö. Postauksen tekstin olen kirjoittanut jo alkuvuodesta 2017, mutta tämän kohdan olen jättänyt tyhjäksi. Tarkoituksenani oli pistää omat sivut pystyyn jo aikaisemmin ja julkaista tämä teksti lähes vuosi sitten. Silloin en ollut vielä kertonut nykyisessä työpaikassani avoimesti siitä, että kyseessä ei ollut minun unelmatyöni. Niinpä en uskaltanut tätä vielä julkisesti toivoa ja kirjoittaa. Omaan vihkooni olen kirjoittanut näin: Unelmatyö = vaihtelevaa, haastavaa, onnistumista, virheitä, oppimista, luovuutta, vapautta, vastuuta, painetta, kiirettä ja nopeatempoista sekä positiivista. 

Hyvinvoiva minä koostuu siis hyvästä ryhdistä, kauniista ja kannustavasta puheesta itselleni, luovuudesta ja unelmatyöstä. Näin sen määrittelin vuosi sitten. No mitenkäs kävi? Onnistuinko pitämään lupaukseni? Palataan siihen vielä loppuviikosta, nyt on aika lähteä puhumaan itselle kauniisti ja kannustavasti treeneihin!

<3: Emilia

Joulun ihana kiire

Olen lukenut paljon otsikoita ja joitakin kirjoituksiakin joulustressistä ja kiireestä, kuinka selättää se. Tehdä vain kaikki välttämätön ja kerrankin valmistautua jouluun rauhallisesti. Rupesin miettimään tätä asiaa tänään aamulla, kun heräsin jo hyvissä ajoin ennen kellonsoittoa. Miettimään siis sitä, että minä en halua selättää tätä kiirettä ja stressiä. Minä oikeastaaan nautin tästä, tämä joulun tuoma kiire on ihanaa!

Olen ihmisenä sellainen, että tykkään siitä kun minulla on paljon tekemistä ja se onkin varmasti yksi syy, miksi useampi vuosi meni niin sanotusti kovaa: minulla oli useita projekteja yhtäaikaa hoidettavana. Minulle siis sopii tämä joulun tuoma kiire kun on paljon tehtävää ja yöunet jäävät hiukan lyhyemmiksi. En enää haluaisi elää tämmöistä elämää kuukaudesta ja vuodesta toiseen, mutta tämä pienen hetken kestävä kiire ja stressi on minulle ainoastaan positiivinen asia.

Joulustressi

Stressi mielletään usein pahana asiana, vaikka on olemassa myös positiivista stressiä sen ehkä yleisemmän negatiivisen stressin lisäksi. Itse nautin siis nimenomaan tästä positiivisesta stressistä, jonka sivuvaikutuksia on hyvä mieli ja innostuneisuus hoidettavia asioita kohtaan, energisyyden ja aikaansaamisen tunne. Minusta on ollut aivan mahtavaa käydä joululahjaostoksilla, askarrella, leipoa ja tehdä hiukan parempi siivous! Tehtävälistasta on saanut vedellä yli hoidettuja asioita ja melkein samaan tahtiin keksiä lisää, mitä kaikkea sitä pitääkään vielä tehdä ;) 

Uskon, että yksi iso syy, miksi koen tämän kiireen juuri positiivisesti on minun normaali arkeni. Minulla on ollut jo hetken aikaan suhteellisen tasainen ja kiireetön arki, joka soljuu omalla painollaan. Tiedän myös, että kaiken tämän hulinan jälkeen pääsen rauhoittumaan joulun viettoon perheen kesken ja nauttimaan pienestä lomasta rakkaani kanssa. Tiedossa on siis paljon päiväunia ja rauhallisia tallusteluja metsässä, kirjojen lukemista ja yhdessäoloa. 

Joulustressi

Jokainen meistä kokee kiireen ja stressin eri tavalla eri tilanteissa. Jossain toisessa tilanteessa tämä samainen hulina saattaisi minusta tuntua ylitsepääsemättömältä ja stressi kääntyä negatiivisuuden puolelle. Silloin erilaiset keinot tahdin hidastamiseen ja stressitasojen laskemiseen  olisi kultaakin kalliimpia. Tekstini pointti onkin ehkä siinä: kuuntele miltä sinun tilanteesi tuntuu juuri nyt, mitä tukea ja apua kaipaat arjessasi ja tehtävälistojesi parissa. Vai onko tilanne sellainen, että voit vain nauttia olosta, unohtaa stressin kesyttäjät ja antaa mennä. Sen lisäksi, että jokainen meistä on yksilö, myös jokainen tilanne on ainutlaatuinen, siksi niitä ei kannata vertailla keskenään, vaan toimia niin kuin itselle kyseisessä tilanteessa on kaikista parasta <3 Kuunnella omia tunteita ja jaksamista, kunnioittaa sitä. 

Nautitaan siis jokainen joulun ajasta juuri meille parhaalla tavalla! <3

-Emilia